Iha kiva viikko

trol
nojuu mul on ollu iha sairaan hyvä viikko...

Kaikki alkoi sunnuntain ja maanantain välisenä yönä, kun yllätys yllätys, en saanut taaskaan unta. Se on mulla jo ihan normaalia, mutta tänä yönä tylsistyin liikaa ja menin koneelle. Mä oon nyt viime kuukausina vähänniiku löytäny Gerard Wayn uudelleen, ja olin tositosi allapäin ku olin kattonu et se keikka oli k-18. No, sinä yönä mä menin taas tutkimaan sitä keikkaa, ja mulle selvis että toisella sivulla myytiin lippuja jotka oli kaikenikäisille sallittu. Sitten maanantaina ostin liput mulle ja Ellalle.

Se keikka oli ihan HULLU. Oikeesti paras keikka missä oon käyny tähän saakka. Oon nyt ihkuttanu Gerardii ja My Chemiä vuosia, mut tykkään Gerardin uudest tuotannosta ihan sikana. Oli ihan upeeta kuulla se livenä. Tultiin kaks tuntii etuajas ja silti oli kauhee jono sisään :D Saatiin kuitenki hyvät paikat. Myönnän, et multaki vierähti pari onnenkyyneltä kun se juoksi lavalle. Sil oli myös hiton hauska lämppäri :D (alin kuva)

Palataan takaisin maanantaihin --->sain silloin lisää hyviä uutisia: Pääsin yhteen musikaalimme päärooleista! Jumaliste ku olin onneni kukkuloilla! Oon alkanu miettii tosi paljon, et haenki ehkä Kallioon lukioon, ja Torkkeliin vasta kakkossijalla. En haluis viel lopettaa esiintymistä.

Gerard jotenki inspiroi mua niin paljon. Tottakai se on ihana tyyppi ja söpö ja kaikkee sellasta, mut eniten mua koskettaa se, et se tekee just sitä mitä se haluaa. Se on siis sarjakuvapiirtäjä JA tekee musaa. Musta on aina tuntunut että mun pitää valita et mitä teen mun elämällä ja sitten panostaa siihen 100% mun ajasta. Ehkä mäki voin jonain päivänä tehdä just sitä mitä mä haluan? Siihen mä aion tästä lähtien työskennellä.

Huoooh... pitäskö nyt

...selitellä jotain, että miksi oon jättänyt kirjoittelun niin pitkäksi aikaa? No, long story short, oon ollu ihan helvetin kiireinen. Ei siinä sen enempää.

Kyllä mulla yhä kiirettä pukkaa, mutta nyt oon 16-vuotissyntymäpäivälahjaksi saanut oman järjestelmäkameran. Helpottaahan se hiukan ku on oma aparaatti jota voi käyttää ihan omilla ehdoilla.  Olihan mulla se Olympus, mutta se ei vaan ollut kovin käytännöllinen. Siinä oli upea zoomi mutta muuten sitä oli hidas ja hankala käyttää. Nyt mulla on toi canonin 700d, jonka kyljessä lukee edellämainitun sijasta "Kiss X7i", joka on sen tuotenimi Japanissa, josta se ostettiin.

Tänään mä kävin ekaa kertaa kuvailemassa. Ei ollut ehkä "kuvauksellisin" sää, mutta kyllä mä jotain kivoja otoksia sain :) Ensimmäistä kertaa olin siis tällä kameralla kuvailemassa, enkä voi sanoa pettyneeni tippaakaan. Toki pitää vähän harjotella manuaalitarkennuksen käyttöä, mutta eiköhän sekin luonnistu ajan mukaa. Löysin myös kuvauspaikkoja täynnä potentiaalia, jotka ehkä paremmalla säällä toimii paremmin. Hetken kuvailtuani menin Maisan ja Sagan kanssa auttamaan vohvelitarjoiluissa pop messuun. Toivotaan, että nää meidän kokkailut näkyy aktiivisuutena ja päästään leirille isosiksi.

pitkästä aikaa

ihanaa istua omalla sängyllä läppäri sylissä! Vaikka olinkin Lilyn mökillä vaan viikonlopun, se tuntui ikuisuudelta. Oli iha helvetin kivaa eikä hetkeäkään tylsää. Nolattiin ittemme kunnol aika monta kertaa, joten nauruu myös riitti :D

Tän mökkireissun lisäks en oo tehny paljo mitään.. On tullu käytyy magnum helsingissä, vapianossa ja mökillä. Juhannuksena poltettiin naapurisaaressa pikkuserkkujen kanssa kokkoa ja omalla saarella järjesteltiin mökit asumiskuntoon. Ihania serkkuja sain kans nähdä kunnolla pitkästä aikaa, ja se oli tosi jees. Kaiken sen ohessa ehdin ottaa pari kuvaa joista osan vois tännekin laittaa.

Olin myös viikonlopun Tampereella Sottiisimovesissa järkkäilemässä Loiste-festarin esiintyjiä paikalle. Se oli tosi kivaa. Oli oikeestaan vaan pari tuntii duunii mut muuten hilluttiin kirppareilla ja kahviloissa. Tuunasin omat tennarit, joista mulla ei vielä ikävä kyllä oo kuvaa.

Siellä Tampereella mulla puutu reisi. Se on vieläkin puutunut, eikä yleislääkäri tiedä mikä se on. Luultavasti joku rasitusvamman tapainen, koska se on kuulemma yhteydessä kipuun lonkassa. Kävin n. 2 vk sitten lääkärillä, ja se anto mulle tulehduskipulääkekuurin ja viikon lepoa jos se auttais. Neuvo sitten että ortopedille jos ei herää reisi. No ei ole herännyt vieläkään, ja nyt on tuntunut jopa vaan kävellessä kipua. Se on varmaan pahentunut. Nyt vaan ortopedin aikaa ootellessa. Harmittaa, koska mulla oli suuret suunnitelmat treenaamisen osalta, ja viimeset treenitki jäi nyt väliin. Toivottavasti tää saadaan nopeasti pois, ettei koko kesä mene siltä osin hukkaan. Nyt yritän vaan välttää rasitusta, ettei se enää tästä pahenis.

Seuraavaksi kuvaoksennus:

jeejee

Sain sitten vihdoin piirtopöydän :) Aikasempaa kokemusta niistä ei ole, mutta tää vaikuttaa ihan kivalta... En oo vielä ehtinyt tehdä mitään kunnon projekteja, mutta nopeita piirroksia on kyllä...

Kaivelin myös vanhoja kuviani, ja seasta löytyi ihan kivoja otoksia!

Kesäloma on menny so far ihan ok. Not much happening doe.

Lopun alku

Huhhuh... kouluvuosi alkaa olla purkissa. Todistustenjakoa lukuunottamatta kaikki on jo nähty; ysiluokkalaisten musikaali, potkulaulumme ja ysien ruusujen ja stipendien jako. Enää kyse ei ole vain kaukaisesta rituaalista, joka häämöttää vuosien päässä. Koko kevätjuhlan aikana en kyennyt irrottamaan ajatuksiani siitä faktasta, että ensi vuonna tuossa olemme me. Ensi vuonna suunnilleen tähän aikaan mekin ollaan esitetty musikaalimme viimeinen näytös, ja samalla viimeinen musiikkiesityksemme luokkana. Ei hitto kun se tuntuu pelottavalta. Aika luisuu käsista.

Toinen asia, joka mua mietityttää, on seiskojen suhde meihin (tulevien kasien siis :P)... Musta ainakin oli jees esittää yseille potkulaulu, ja vaikka ysit joskus katto vinoon, niin tavallaan niistä tykkäsi. Ajatteleekohan seiskat meistä ensi vuonna samalla tavalla?

Mua pelottaa mun todistus hirveesti... Mun piti kyllä tänä vuonna panostaa, mutta kaikki tietää mitä sillekin hullutukselle kävi. Matikan läksyjä en tehnyt kertaakaan koko lukuvuonna (sori Pirjo jos luet tätä, ei se riipu oikeesti susta), mutta kokeiden keskiarvo sentään hipoo kasia. Kemiassa mä onnistuin tosi hyvin. Jotenkin menestys fyssassa sai mut innostumaan kemiasta, ja siitä mä tein kaikki (siis IHAN kaikki) läksyt ja jopa luin kokeisiin. Rohkenen jopa elätellä toivoa kympistä tokariin. Fyssasta mä en saanut syksyllä kymppiä koska meidän opella on joku juttu ettei se anna kellekkään kasilla kymppiä, mutta kuulemma se on ysillä helppo nostaa jos jatkaa samaan malliin. Ikävää tosin on, että meidän fyssanope lähtee opiskelemaan (LOL). Se oli hyvä. Myös meidän äikänope lähtee ja siitä mä kans tykkäsin.

Ja vielä ihan lopuksi: kiitos mun ihanille ystäville ihanasta vuodesta! Ilman teitä en oikeesti jaksaisi raahautua kouluun. Saga, Sinit, Lily, Maisa, Noella, Veronika, Maaria, Ella ja Siiri, tack så mycket!

Mnem

Hyvää äitienpäivää!

Mun mamma on rakastava ja epäitsekäs nainen. Samalla se on yksi itsepäisimmistä ja vahvimmista naisista, jota tunnen. Se puskee vaikeuksien läpi hymyillen ja toimii mulle esikuvana. Sen elämä on ollut niin tapahtumarikasta, että sillä on erikoisia kokemuksia vaikka muille jakaa.  Se on kiipeillyt luolissa ja juossut pakoon lehmälaumaa vuoren rinnettä pitkin. Se on asunut ympäri maailmaa. Se vois tehdä mitä se haluaa ja missä se haluaa, mutta se haluaa olla meidän kanssa, koska se rakastaa meitä. Me riidellään kyllä, mutta se on mulle tositositosi rakas ja toivon että se tietää sen :)

What now

Kauhhea stressi ja paine.. Tuntuu siltä ko pää räjähtäisi minä hetkenä hyvänsä. Aurinko laskee, mutta vain tullakseen seuraavana päivänä takaisin :)